Viikko 49 alkoi mukavasti kaikkien meidän kolmen yhteisellä vapaapäivällä
maanantaina. Yhteisen vapaapäivän kunniaksi päätimme lähteä reissun päälle
Gibraltariin. Matka kohti apinoiden paratiisia ei Fuengirolan keskustaa
pidemmälle jatkunut, sillä epätietoisina suomalaisturisteina emme tienneet
bussien kulkevan vain kahdesti päivässä.
Yksi busseista oli siis lähtenyt jo aamulla kahdeksalta ja toinen lähti
sen verran myöhään, ettemme olisi kerinneet kuin nopeasti silmäillä Afrikkaan
asti ulottuvia näköaloja. Otimme kuitenkin bussin Marbellaan, mutta senkin
reissun olisi voinut jättää tekemättä. Äkäisestä bussikuskista ja Leilan kanssa
ruokahyvityksestä tappelevista kolmesta tarjoilijasta ja yhdestä ravintolan omistajasta
voi jo päätellä reissun onnistumisen tason.
Lisäksi olimme liikenteessä siestan aikaan, joten kaikki shoppailun
arvoiset putiikit olivat kiinni. Sen pituinen oli maanantain vapaapäivä se.
Tiistaista torstaihin edettiin perinteisten työvuorojen merkeissä:
Lounas- (11-17)ja iltavuoroissa (16-Loppuun asti). Perjantaina ja lauantaina oli vilinää ja vilskettä koko
viikon edestä. Perjantaina oli perinteisesti tiistaisin kokoontuvien
Stadilaisten pikkujoulujuhlat. 25 euron sisäänpääsymaksua vastaan 70:stä
ilmoittautuneesta 105 vierasta sai tervetuliaiscava-maljan, puoli pulloa talon
valko- tai punaviiniä, jouluruokaa buffetista sekä lopuksi vielä lasilliset
brandya ja kupit kahvia. Lisäksi vieraille esitettiin joululauluja stadin
slangilla ja sekös juhlakansaa hauskutti. Ilta päättyi puolen yön maissa, ja
aloimme valmistautua itsenäisyyspäivän juhlaa varten.
 |
| Stadilaisten pikkujoulujuhlien joulupöytä |
 |
| Stadilaiset saivat myös perinteisiä joululaatikoita |
Lauantaina aloitimme päivän etsimällä mustia hieman
juhlallisempia kauluspaitoja ja liivejä Miramarista. Erehdyimme ilmeisesti
viikonpäivästä, sillä yhtäkkiä lauantai tuntui yhtä onnistuneelta kuin
maanantain vapaapäivä. Miramar-kauppakeskus oli nimittäin suljettu, eikä edes
paikalliset tienneet minkä juhlapyhän takia. Lähdimme siis tympääntyneinä ja
hieman nälkäisinä kävelemään 4 km takaisin kohti keskustaa. Löysimme kuin löysimmekin
miehekkäät kauluspaidat Yuan-kiinakaupasta. Kävimme myös ostamassa upouudet
hiuskiinnikkeet Clairs-korukaupasta. Vasta kämpillä tuli tajuttua, että
ostokset olivat täysin ”sekunda”-tyylisiä heräteostoksia. Maaretin ostama
hiuskiinnike ei pysynyt päässä niin hienosti, kuin kuvassa. Leilan ostama
yksinkertainen 4 euron hiusklipsu hajosi heti pudotessaan marmorilattiallemme.
Eikä tässä vielä kaikki: Leilan kauluspaidasta lensi nappi.
 |
| Itsenäisyyspäivän herkut |
 |
| Salaattipöytä komeana |
Pinna kireenä, tukka sotkuisena, miesten kauluspaidat päällä
olikin sitten kiva lähteä hoitamaan juhlallista itsenäisyyspäivän vastaanottoa.
Kun pääsimme alakertaan töihin, ravintolan sali oli jo viimeistä silausta
vaille valmis. Alkuilta meni siis sluibaillessa. Ville pääsi baarin taakse
kaatelemaan juomia, ja tytöt toimivat hovi ”kakkosina” eli ohjasivat asiakkaita
pöytiin, ottivat tilauksia pöydistä ja tarjoilivat. Koko loppu ilta oli
melkoista härdelliä, koska asiakkaita oli semmoset 220 henkeä. Tekemistä siis
riitti. Itsenäisyyspäivävastaanoton jatkot loppuivat tv:stä jo hyvissä ajoin ja
vielä kuin muistaa, että täällä on kello tunnin vähemmän kuin Suomessa, niin
pääsimme odotettua aiemmin töistä jo kahdentoista maissa.
¡Jajaja!
Leila, Maaret y Ville
Ps. Tässä meidän tämänhetkinen tunnari!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti